Avainsana-arkisto: tietoisuuskirjoittaminen
Ohjaan ystäväni kanssa tietoisuuskirjoittajaryhmää. Istumme ringissä hiljaa. Olemme ensin laskeutuneet hiljaiseen hengitysharjoitukseen ja sitten kuulleet ääneenluetun tekstin, abstraktin kuvaelman, joka vapauttaa arkeen juuttuneet mielemme järjen kahleista. Ryhdymme kirjoittamaan. Muoto on vapaa, punakynää ei käytetä. Tärkeintä on siirtyä itsensä edestä sivuun, antaa kynän kirjoittaa.
Ja se kirjoittaa: ”Sieluni pakoilee kiireistä elämää. Se asuu tumman metsän viileydessä, hiiviskelee hiljaisuudessa, istahtaa sammalmättäälle miettimään, ja kieltäytyy hengästymästä. Se on kuin säikky kauris. Kaunis ja arka. Tarkkaavainen ja kirkas. Mutta niin herkästi karkaava. Sillä ei ole mitään syytä näyttäytyä kiireiselle arjen riivaamalle. Se ei tottele käskyjä…”
Kirjoitan ja kirjoitan. Mieli laahaa tahdottomana jossakin perässä, onneksi, kun kynä kiitää paperilla. Huomaan kirjoittavani lopuksi runomuotoa. Kynä pysähtyy. Hymyilen sisäänpäin: ”ihan kuin tanka”. Lasken tavut. Sehän on tanka!
ruumiini on nyt
sieluni on ikuinen
ja tämä minä
seilaa siinä välissä
alati eksyneenä
Viime bloggauksesta on melkein neljä vuotta. Neljä kimuranttia vaiherikasta vuotta, jolloin blogi on saanut levätä rauhassa muiden asioiden vallatessa tilaa elämässä. Nyt olen kuitenkin tullut vaiheeseen, jossa on runon aika. Olen päättänyt uskaltautua runon kentälle, ja tuoda runojani julkisesti näkyviin täällä.
Uusin kirjani, yhdessä Anne Lindholm-Kärjen kanssa kirjoittamani Kirjoita totuutesi!, on juuri ilmestynyt. Olemme siitä onnellisia ja ylpeitä. Yksityiset kokemuksemme sisimmän kuuntelemisesta kirjoittaen ovat laajentuneet vuosien varrella yhteisiksi, kiitos ryhmien ja kurssien. Kirjassa kuvaamamme tietoisuuskirjoittamisen menetelmä on avannut ja vahvistanut luovaa virtaa, pieni runotyttö on herännyt uudelleen henkiin.
Alla pari tankaa ja haiku, Valamon luovan kirjoittamisen kurssilta menneeltä kesältä. Kiitos rohkaisusta, Torsti Lehtinen!
***
katson tyhjyyteen
olet minulle vieras
avattu lehti
täyteenkirjoitettua
tuntematonta kieltä
***
taivaanrannassa
aavistus tulevasta
lasin reunassa
sinun huultesi jälki
päivän kajastus yössä
***
se kuikka huutaa
ikäväni kuvasto
eteen avautuu