Annan liitujen viedä, molemmin käsin ne maalaavat muotoja kehon määrittäessä suunnan ja rytmin. Päästän irti arvioivasta mielestäni, se poistukoon raollaan olevasta ikkunasta muualla tapahtuvaan maailmaan. Minä olen tässä: minä olen liidut, minusta tulee peitevärit ja pian olen kosketus paperilla ja kehittyvä muoto . Flow´ni lähtee liikkeelle väärästä kädestä laajalla paperilla. Ympärillä suhisee keskittynyt energia.
Olen liike, tikkuinen ja takkuinen,
poukkoilen kuin kompassin neula magneettikentässä,
kohoan ylös kuin ruoko rantaheinikossa,
lakoan kuin myrskyvilja.
Tunkeudun pintojen läpi terväväkärkisenä
ja sitten pyörin. Ja kaikki pyörii .
Ja pyörre vahvistuu ja voimistuu ja tummuu ja kiihtyy
kaivautuu syvälle, kairaa läpi
ajan kerrosten kohti pohjatonta pohjaa.
Ääretön on epämuotoinen eikä mikään ole säännöllistä.
Kaikki sekoittuu eikä mitään saa järjestykseen.
En näe mitään ja näen kaiken.
– kaaoksen rauha.