Avainsana-arkisto: asenne

Unelmat ja mielikuvitus ne yhteen sopii…

Olen aivan täpinöissäni. Seuraan vierestä erään unelman toteutumista. Samalla kun olen täydellä sydämellä mukana jännittämässä ja iloitsemassa, mietin millä reseptillä onnistuminen tapahtui. Tästähän puhutaan paljon, ja kirjoitetaan. Joskus kuitenkin iskee epäusko, että ne olisivat vain sanoja, vähintäänkin toiveajattelua tai idealistista höpinää, joka on aika kaukana tästä harmaasta arjesta.

Puhutaan vetovoiman laista. ”Sitä saa mitä tilaa”, sanoo ja laulaa yksi jos toinenkin. ”Kannattaa ajatella mitä kannattaa ajatella”, ajatellaan muistaakseni NLP:ssä. Ja juuri tänä aamuna tästä samasta puhuu viisas unishamaani Robert Moss, joka lainaa blogissaan myös puolitoista vuosisataa sitten syntynyttä runoilijaa, Tagorea, joka tiesi tämän saman totuuden.

Jotenkin kummasti unelmansa voimalla jaksaa. Silloinkin, kun ei jaksaisi. Silloinkin, kun luulee juuri suorittaneensa voimansa tyhjäksi. Kun tuntuu, ettei jaksa nähdä vaivaa unelmansa eteen ja tekisi mieli luovuttaa, taikookin mielikuvituksensa voimalla suljettujen silmiensä taakse kuvan unelmastaan toteutuneena. Tuntee ihonsa alla sen hyrinän, jonka toteutunut unelma saa aikaan. Elää sisäisesti unelmaansa. Sanoo itselleen, että ”kaikki tarvittava minulla jo on, ja nyt vain panen sen kaiken peliin – en menetä mitään jos uskallan”. Siis uskoo, näkee, tuntee. Ja tekee.

Näillä eväillä meillä mentiin rohkeasti päin unelmaa, mukavuusrajat kolisten, yöunta uhmaten, jokaisesta vaikeastakin hetkestä nauttien. Ainakin jälkeenpäin.

Ja lopussa kiitos seisoo.

Uskon tähän kuvioon taas aika paljon enemmän kuin vielä eilen tähän aikaan.

Tuulikaapissa – vielä vähän sotkuista!

Muutoksen tuulet heittävät ihmisen välitilaan. Vanhasta on jo irti, mutta uudesta ei vielä ole saanut kiinni. Olo on samaan aikaan hutera ja riemullinen.

Välitilassa on vähän kuin tuulikaapissa. Kenkiä on hujan hajan, takkeja on valittavana vaikka kuinka monta, hattuhylly pursuilee pipoja ja lapasia. Mutta ihan vielä ei osaa sanoa missä kengissä olisi mukavinta kulkea ja mikä takki tuntuisi kotoisimmalta. Ihan niihin taannoisiin ei viitsisi ainakaan automaattisesti tyytyä. Niinkuin tuulikaappia, myös välitilaa on siivottava, jäsenneltävä. Ja tässä kohtaa tulevat leikkiin mukaan avainkysymykset. Jo Sokrates sanoi, että kysymykset kätilöivät ajattelua. Mitä parempia kysymyksiä osaan välitilassa olevalle itselleni esittää, sitä kirkkaampia vastauksia on luvassa.

Kun pitää silmänsä ja korvansa auki, kysymyksiä kuiskii alituiseen ympärillä.

Kaupungilla pienen koiransa kanssa, varmaankin ihan arkisella lenkillään, kulkeva nainen herättää mielelleni kysymyksen: ”Millaista elämää haluan oikeasti elää?”. Kiireetön koirankävelyttäjä herättää uinuvat vapauden ja kiireettömyyden kaipuuni vahvasti eloon. Olenko unohtanut vaalia itselleni tärkeitä, yksinkertaisia arjen iloja?

Metsälenkillä aamunkoitteessa kuulen jo lintujen laulua. Kuin ne muistuttaisivat: ”kevät tulee, oletko valmis?” Valmis uuteen vihreään, uusien oraiden kasvuun, lisääntyvään valoon. Mitä se vaatii, että on valmis? Mitä se vaatii, että uskaltaa nähdä nousevat mahdollisuudet? Paljonko uskallan itselleni sallia?

Symbolit syöksyvät edelleen syliini. Suuntaan mielenkiintoiselle luennolle kuuntelemaan filosofi Esa Saarista. Joltakin viimetalviselta luennolta nousee mieleen mindsetin käsite. Esa Saarinen ohjasi meitä silloin kysymään itseltämme millainen itse kunkin mindset on. ”Onko mindsetisi delete-näppäin?” Ihminen löytää aina järkisyitä painaa mahdollisuuksiensa edessä deleteä.  Lukitsenko itseni olemaan vähemmän kuin voisin olla? Mitä kaikkea voin olla samanaikaisesti?

Sen tämänpäiväisen Saarisen luennon nimi on muuten ”seuraava vaihe”. Niinpä tietysti!

Haluaisitko olla parempi versio itsestäsi?

Olin alkuviikosta TKK:lla positiivisuus-luennolla. Puhujana oli Barbara L. Fredrickson USAsta saakka ja yleisöä oli paikalla huikeat yli 600; kaksi salia täynnä vastaanottavia silmiä, korvia ja sydämiä. Iltapäivän isäntänä toimi hurmaava Esa Saarinen osuvine kommentteineen ja kysymyksineen. Olen viime aikoina ihastuneena ja vähän yllättyneenäkin seuraillut kuinka joka puolella puhutaan onnellisuudesta, unelmista, kehon ja mielen yhteydestä. Asenneilmastomme on selvästi muuttunut ja taas se tuli todistettua.

Professori Fredrickson  joukkoineen tutkii positiivisten tunteiden kokonaisvaltaisia vaikutuksia ihmisiin ja elämään. Ja mitä saimmekaan kuulla. Positiivisuus avaa tietoisuuttamme ja saa aikaan transformaatioita. Kysymys ei olekaan mistään pienestä ”pitäis ajatella vähän valoisammin” -asiasta vaan positiivisten tunteiden mullistavasta muutosvoimasta. Positiiviset ajatukset eivät yksin riitä. Ajatukset jäävät pinnalle, mutta tunteet menevät tasolle, jolla muutoksia tapahtuu. Positiiviset tunteet avaavat meitä näkemään mahdollisuuksia ja kokonaisuuksia sekä toisaalta muistamaan yksityiskohtia paremmin, tekemään parempia päätöksiä, olemaan luovempia ja sitkeämpiä, parempia neuvottelijoita… Listaa voisi jatkaa pitkälle. Vaikuttavaa, eikö? Positiivisuus jopa vahvistaa immuniteettiamme. Kaipaatteko lisää tieteellisesti todistettuja argumentteja?

Positiivisuuden kautta voimme kehittyä paremmiksi versioiksi itsestämme. Positiiviset tunteet ravitsevat meitä ja auttavat meitä kukoistamaan. Naapurimaan prinsessa ja uusi prinssipuoliso ovat kantaneet suuren korren tähän kekoon viime viikonloppuisilla hääjuhlillaan. Olemme saaneet osallistua hääiloon, liikuttua kauniista sanoista ja eleistä, ravita itseämme rakkaudellisilla tunteilla, jotka ovat kuin suoraan sadusta. Millaisia vaikutuksia tällä kaikella onkaan meihin?

Kaunista ja oivaltavaa puhetta sekä rakkaudentunnustuksia on tietysti ravitsevaa kuunnella, mutta entä käytäntö – mitä tästä minun kohdallani ja minun arjessani seuraa, vai jääkö tämä kaikki vain ”hyvä tietää” -osastoon?

Muutoksiin tarvitaan aina se oma osuus. Miten voisin vahvistaa myönteisyyden kokemuksiani? Tunnistanko omat siivittäjäni? Osaanko kääntyä valoa kohti tietoisesti? Päätän yrittää, ja onneksi siellä kuudensadan joukossa istui aika monta siivittäjää, jotka voivat aina aika ajoin tarkistella kaverin tilannetta…