Viime bloggauksesta on melkein neljä vuotta. Neljä kimuranttia vaiherikasta vuotta, jolloin blogi on saanut levätä rauhassa muiden asioiden vallatessa tilaa elämässä. Nyt olen kuitenkin tullut vaiheeseen, jossa on runon aika. Olen päättänyt uskaltautua runon kentälle, ja tuoda runojani julkisesti näkyviin täällä.
Uusin kirjani, yhdessä Anne Lindholm-Kärjen kanssa kirjoittamani Kirjoita totuutesi!, on juuri ilmestynyt. Olemme siitä onnellisia ja ylpeitä. Yksityiset kokemuksemme sisimmän kuuntelemisesta kirjoittaen ovat laajentuneet vuosien varrella yhteisiksi, kiitos ryhmien ja kurssien. Kirjassa kuvaamamme tietoisuuskirjoittamisen menetelmä on avannut ja vahvistanut luovaa virtaa, pieni runotyttö on herännyt uudelleen henkiin.
Alla pari tankaa ja haiku, Valamon luovan kirjoittamisen kurssilta menneeltä kesältä. Kiitos rohkaisusta, Torsti Lehtinen!
***
katson tyhjyyteen
olet minulle vieras
avattu lehti
täyteenkirjoitettua
tuntematonta kieltä
***
taivaanrannassa
aavistus tulevasta
lasin reunassa
sinun huultesi jälki
päivän kajastus yössä
***
se kuikka huutaa
ikäväni kuvasto
eteen avautuu